Responsorio tarkoittaa kristillisessä kirkkoperinteessä käytettyä vuorolaulua. Konserttimme nimenä se viittaa vuoropuheluun, jota käydään ajan sillan yli vanhan musiikin ja nykymusiikin välillä.

Vanhalla musiikilla viitataan yleensä keskiajan-, renessanssin- ja varhaisbarokin musiikkiin. Ajallisesti vanha musiikki kattaa hyvinkin yli tuhat vuotta, aina antiikista noin 1600-luvulle. Joskus mukaan luetaan myös barokin, rokokoon ja klassisimin ajat, varsinkin silloin, kun musiikin esittämisessä käytetään ns. periodisoittimia ja aikakauden esityskäytäntöjä. Tässä konsertissa vanhalla musiikilla viitataan lähinnä myöhäiskeskiajan ja renessanssin aikakausiin.

Nykymusiikilla tarkoitetaan yleensä meidän aikakautemme säveltäjien säveltämää musiikkia. Tässä konsertissa käytämme termiä väljästi, sillä menneisyyden kaikuihin vastaavat myös varhaisen modernismin aikakauden säveltäjät.

Vanhan musiikin kuorokappaleet ovat tyypillisesti kirkon musiikkia, sillä moniäänisyyden kehittyessä myöhäiskeskiajalla ja renessanssin aikaan kuorolaulua kuultiin pääasiassa kirkoissa. Alkuaikojen moniäänisyyttä leimasivat säveltämisen ja improvisoinnin faux bourdon -tekniikka sekä yksiäänisyyden ja moniäänisyyden vuoropuhelu. Musiikillista vuoropuhelua käytiin paitsi solistin ja kuoron välillä, myös eri laulajaryhmien välillä. Tuota vuorottelua kutsutaan nimellä responsorium – tai Suomessa yleisemmin responsorio.