TÄMÄ FIKTIIVINEN TAPAHTUMAILMOITUS JA OSA LAPINLAHDEN HUONETEATTERIN LANSEERAUSKAMPANJAA, JOKA ESITTELEE OHJElMISTOA JA SAMALLA TESTAA VERKKOALUSTAA: ESITYKSET JA TOIMINTA KÄYNNISTYVÄT 1.9.2017 LÄHTIEN

Tapahtumapaikka: Lapinlahden sairaalarakennuksen parveke ja puisto (tulo-ohjeet ilmoittautuneille)

Kesto: 21-06 tai 27 tupakka

Esityskonseptin kehittänyt Mark Knutzin kirjan: Viimeinen Tupakkamies juonen pohjalta Tuomas Karisto

Esiintyjä: Tuomas Karisto ja halukkaat tupakoivat osallistujat yksi kerrallaan

Yhteiskunnassamme mielisairaalat ovat kenties ainoita paikkoja missä 2010-luvulla on yhä tupakkakopit sisällä. Kun Tenoxit eivät tehoa, koko osasto käpertyy kylki kyljessä toisiaan vaste,n ennen kuin ovet suljetaan yöksi. Yö on kalpea. Ja Hys - vaikka Hus on savuton, saattaa siellä röökillä piipahtaa vanhan kansa hoitsut. Röökimuijat tai Tupakkamiehet.

Meillä on tutkimuksia siitä, että mielenterveysongelmaiset tupakoivatkin vertailukohtaa useammin. Ja siitä, että tupakka tappaa. Joskus henkäys voi myös helpottaa, pelastaa tai luoda kaivatun kohtaamispinnan ihmisten välille. Kun junissa oli vielä tupakkakopit, niissä notkuivat viimeiseen kuulutukseen saakka, saman nörttikatkun keskellä niin ykkös- kuin kakkosluokankin kansalaiset.

Milloin meidän paheesta tuli minun? Silloin kun sinä pääsit jo irti ja lopetit. Minä yritin ja retkahdin. Ja meillä oli erinäisiä vieroitusoireita toisistamme kymmenen vuotta. Kun sinä paheksuit minua ja minun habitustani - vaikka ystävyytemme alkulähde oli liesituulettimen alla, niillä hämyisillä jatkoilla poltettujen salaröökien ajan kestäneissä jutuissa.

Minä olen paatunut kessuttelija, ja palaan halusta polttaa kokeilumielessä maksiaskin verran putkeen Marlboroa. Muistella hatsi hatsin perään tärkeitä syöpäkääryleisiin kiinnittyviä kohtaamisia. Haihtuvia suruja ja iloja. Poltan parvekkeella ja siellä on seisomapaikka myös sinulle, teille ja tarinoillenne.

Kun palaa. On aina lyyrisen kaunis mielenmaisema Ja aikaa on, kunnes röökit loppuvat tai ruuhkabussien riitely Länsiväylällä rikkoo illuusion ja joku avaa lukossa olevan oven selkämme takana.

Ehkä saamme tässä tarpeeksi tukea toisiltamme Vaikka maailma on ihmiskoe ja aamulla yskittää. Me emme luovuta tai lopeta. Askí kerrallaan, askel eteenpäin ja uuteen aamuun on röökin mittainen.

Pitäkää te muut pastillit ja purkkanne! Ja kun minä viimeisenä tupakkamiehenä poistun: siivoan maasta tupakantumpit, jotta voitte elää harmaassa arjessanne rauhassa. Pitkään ja vapaana sydänverisuonitaudeista, impotenssista, kellastuneista kynsistä ja hampaista. Vailla naururyppyjä ja tupakan tuskaa tässä heliumhelvetissä.

Partsilta helvettiin tai paratiisiini. Ajallani tai ennen aikojani.

(Tuomas Karisto)

Esityksessä ei käytetä teatteritupakkaa, eikä sitä suositella hajuherkille.